— Se on erittäin synnin teko ja erittäin synnin tunto! opettaa hurskas
Paavo.
— Niin sitäkö sinä mustan pässin kauppaa hiihtelit hieromaan? tokasee
Jooseppi, vilkkusilmä.
— Ka sitähän minä hiihtelin, selittää Ukko Paavo.
— No otetaanpa tästä…, tarjoaa Jooseppi limonaatipullon suusta.
— Ka johan tätä…, kiittelee Ukko-Paavo punaisena ja onnellisena paistavin kasvoin. Kähäräpäineen, lyhkäisine vantteroine vartaloineen hän taitaa olla kokolailla suuren kaimansa Paavali Tarsolaisen näköinen.
— Tuota noin, mitä sinä naapuri oikein meinaat tästä viinankeitosta? tiedustaa Jooseppi.
— Mikäpä hänessä, vastaa Paavo. — Se on iso assie! Ukko-Paavon kieli niin pehmeästi sihisti ässää.
— Iso! innostuu Jooseppi. — Mahottoman iso…
— Eikä se ole kaikille sallittu —, selittää Paavo hartaana.
— Ei! jatkaa Jooseppi. — Eikä se toki kaikilla lykästäkkään…