— Ei puolillakaan! tunnustaa toinen.
— Vaan minä keitän meleko hyvää. Tämmöistä passaa! kehasee Kenkkunen. —
Eikös passaakkin?
— Joo! jorahuttaa Paavo. — Se on kaikki niinkuin Herran Seepaotin armosta. Lunastajamme ja mestarimme turvissa…
— Niinpä vain, myötittelee Jooseppi, tuo iloinen pakana.
— Minä meinaan, jotta niinkuin tää viina-ainekkin, jatkaa Paavo hartaasti. — Että se on syntiselle raavolle ratoksi ja rakkavuueksi annettu ylhäältä, jos sen ihminen täällä ajan laaksossa oikein vastaanottaa ja nautita taitaa.
— Vaan me ukot osaammekin vastaanottaa ja nautita. Otetaans pieni tärähys! tarjoaa taas Jooseppi.
— Vaan jos peähän mänöö? empii Ukko-Paavo.
— Päähän, päähän sen mennä pitääkin! vakuuttaa Jooseppi. — Vaan se on siinä, jotta missä hengessä?
— Joo, siinä se on, auttaa Paavo: — Se salaisuus, joka tyhmiltä visusti kätketty on….
— Ja maaliman pöljiltä! parantaa Jooseppi.