— Tässä me istumme, ihmisenpojat, virkkoi vallesmanni, — ja taidammepa olla pikkusen tuppurassa, mutta niin kauvan kun maailma on seisonut, ovat kuolevaiset huumanneet itsiään väkevillä juomilla, eivätkä ainoastaan ihmiset, vaan myös taivaan herrat. Kreikan Olympon jalot jumalatkin — kuulehhan Jooseppi — taivaan keinuissa aika-ajoin pitivät lystiä, germaanien Walhallassa ritarit remusivat viinisarkat käsissä, ja muinaissuomalaisten suurissa juhlapidoissa kallisteltiin ahkerasti päihdyttävää olutta — sanoppa Jooseppi Kenkkuilen, miksi siis emme me, kaksi syntisäkkiä, sinä ja minä, tänä lauhkeana lauvantaiehtoona saisi kannua kallistella? Ketä se haittaa? Puhu!
— Ei kerrassa ketään se haittaa! riemasteli Jooseppi, — minä en tunne maaliman historioita, mutta sen minäkin muistan lukeneeni pipliasta että viina on viisaan juotava eikä tuhmille tuotava ja että antootten viinaa murheellisille, ja muistelenpa kuulleeni sellaisenkin pykälän, jotta viina ilahuttaa ihmiset ja jumalat…
— Salomoni sanoo: »Antakaa väkeviä juomia niille, jotka hukkumaisillaan ovat ja viiniä murheellisille sieluille, että he joisivat ja unhottaisivat ahdistuksensa eivätkä enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.»
— Ja Syyrakki sanoo…
— Kaikki ne sanovat! keskeyttää vallesmanni pehmeästi, — ja tiedätkö, Jooseppi Kenkkunen, mitä itse oppi-isämme Luther näistä asioista on arvellut?
— Mitähän lie Marttikin meinannut? uteli Jooseppi, silmät loistaen.
Carolus Koskelin, alaston vallesmanni, alkoi korkealla äänellä lausua runoa:
Ken lemmi ei viiniä, naista ja laulua, hän koskaan ei käydä saa elämän koulua, hän sokkona kulkee ja narriksi jää, ja tyhjääkin tyhjempi narrin on pää!
— Voi herttainen, tulenpalava totuus! huutaa Ryysy-Jooseppi, — sehän on aivankuin Petkelkylän pitkästä katkismuksesta; vaikka minä olen moukka ja kälmi kettu, niin sanonpa että siinä runossa on ilmilausuttu meikäläistenkin pieneläjäin tunnussana. Terve Kalle Karolus — saneleppa sitä lut-hee-rusta kuin tuomari valankaavaa, niin minä sanelen jälestä.
Ja yhdessä nyt vallesmanni ja Jooseppi saunan lauteella roikkuvin säärin ja käsillään tahtia lyöden korkealla äänellä lausuivat että: