(Syysyönä 1895).
Surulaulu äidilleni.
Itke, itke, äiti rukka,
Poikas on niin tunnoton!
Niinkuin rannan kielo kukka
Hiutui aallon huuhtohon.
Itke, itke, äiti raukka,
Poikas on niin onneton!
Aavan ilman hurja haukka
Lapsees' iskenyt kun on.
Itke, itke, äiti armas,
Et sä suotta itkekään!
Lapses' sielu on niin karmas,
Laukes luotto elämään.
Laukes luotto, kuoli usko,
Sijahan sai rauhatuus —
Eikä levon kulta-rusko
Enää taida nousta uus…
Kuulen, äiti, opetusta,
Jolla mua neuvot sa,
Mutta — monta rukousta
Hällen tein jo turhaan ma!
Siskolle.
Neito nuori, sisko rukka!
Miksi itket, huokajat?
Niinkuin kylmän kevään kukka
Pääsi surren kallistat.
Eikö sullenkana päivä,
— Onnen päivyt paista, ei?
Sultakinko häijy häivä
Kirkkaan valon piiloon vei?