Ja pilvihin peittyvi taivas se tuo,
Niin synkäksi tummuvi maa; —
Koko maailma musta kuin virran vuo…
Ja niin kierona kangastaa!
Oi Luojani laupias, että mun loit!
Näin kelvottomaksi kun sain!
Ja miksikä vieläkin kärsiä voit
Mua maallasi vaivanas vain? — —
Ne on syksyisen pääskysen lauluja nuo,
Mitä korvani kuulostaa —
Se on särkyvän kantelon kaikua tuo…
Ja se kuoloa ennustaa.
(1896 syksyllä).
Isälleni.
(Kirjeessä).
Oi isä-vanha, anteeks' suo
Mun kurja kirjeeni!
Ja unhoittaa sä koeta tuo,
Mi saikin mieleeni!
Sun harmaan pääsi hiustakaan
En hennois harventaa,
Mut mulla, luonto vaivojaan
Ei voinut vaimentaa.
Oon hetken laps', — tiedäthän sen!
Niin altis tuskillen,
Mä lailla rannan kaislojen
Ain taivun tuulillen.
Oon outo kukka taimimaan,
Jot' tuiskut ajelee,
En voimaa saanut kasvamaan,
Kun mua palelee…