Ja se mikä minussa on tulta
On elämänhalu ja kulta —
Mut se mikä minussa on tuhka
On kuolemankaiho ja uhka.
Suomalaiselle säveltäjälle.
Sille, joka Suomenkansan
Sydänkieltä oivaltaa.
Sille myös sen säveleitä
Onnistuupi kaijuttaa.
Synkät ovat Suomen korvet,
Valju sen on taivaskin,
Karu onpi maa ja kansa —
Karu usein laulukin.
Mut ei vainen syksyn tuulet
Saloillamme soita ain,
Onhan suvi Suomessakin, —
Suvi siis kai laulullai!
Niinpä laula, laulunluoja,
Suomen surumieltä vain,
Mutta suven sula henki
Huokukoon myös laulustai.
Anna laulus kertoella
Kuinka paljon kylmää on,
Kuinka laululintusetkin
Halla häätää pakohon!
Mutta älä hemme-aikaa
Kuiten huoli salata!
Salli taasen laululintuin
Kotimetsiin palata!
Anna soiton kaikerrella,
Mikä mielet lannistaa!
Mutta miksi kansallemme
Tää on kuiten armain maa
Niin sä laula, laulunluoja,
Suomen surumieltä vain,
Mutta suven sula henki
Huokukoon myös laulustai!