Rantasipi.
Laula, laula rantaraukka,
Rantaraukka, kielikeito,
Kaiskun niemen kainaloss
Auhdon rannikon kivellä!
Sinä pieni rantaraukka,
Kaiskun niemyen kivellä!
Sinut synnytti emosi
Aavan rannikon rajalle.
Eikä peljännyt emosi
Sinun luotansa lähöstä,
Sua siellä suosittaissa
Hellän hietikon sylissä.
Kunnes läksit sä kululle,
Lensit suurelle selälle,
Josta kokko sun kopasi,
Sua siipehen sipasi —.
Mikset kääntynyt kotihin?
Haavan sait — ja et palannut!
Oman rantas sä omistit,
Tuvan tummaisen tekasit
Tummaiselle rantaselle,
Nolon niemyen nenähän.
Siinä istut nyt kivellä,
Rannanraukuja ikävä,
Eessä vellova vetonen,
Päällä taivahut tasainen!
Siinä istut ja siherrät,
Kaihomielellä kajerrat,
Avaruutta aatkeloiden,
Siniselkiä surien.
Laula, laula rantaraukka,
Rantaraukka, kielikeito,
Kaiskun niemen kainalossa,
Auhdon rannikon kivellä!