Laaja sun on laulumanner,
Taaja sun on soittotanner,
Lentopaikkasi leveä!
Lentopaikkasi leveä,
Laululehtosi lavea —
Se on tämä maailmamme:
Maa — ja taivas — ja jumala.
Kaisku niemesi kapuinen —
Se on tämä Suomenmanner,
Pohjan aaltojen povella.
Niinpä laula rantaraukka,
Rantaraukka, kielikeito,
Kaiskun niemen kainalossa,
Auhdon rannikon kivellä!
Huuhkaja.
Huuda, huuda huuhkalintu,
Hornan haikea havukka,
Syksyn öisessä sylissä.
Hiiden hinkalon hämyssä!
Hurja on sun huuhuntasi
Korven kylmässä komossa,
Kajahuntasi kamala
Synkän onkalon orossa:
»Kaijotkatte te kajavat,
Haukat hentoiset haleat,
Pienet pääskyt ja tiaset,
Peipot, sirkut ja sisavat! —
Minun huiman huuhuntaani
Minun kynteni kähyjä!
Mun on mieleni matala,
Musta, raskas ja katala,
Mun on silmäni sytevä
Syövereitäkin syvempi
Vaan mun huutoni himeä,
Se on kaikista kamalin!»