2.
On Pohjan tähti-yöhyt,
Soi vieno tuulonen,
Ja luonto lumiturkki
Nyt uinuu vaieten…
Ja kuuhut kultapyörä
Käy yksin kulkuaan,
Se hämäristä häivän
Jo pääsi loistamaan…
Noin luonto tuossa tuutuu,
Noin vetää uniaan,
Ja inehmoiset kaikki
Myös saivat nukkumaan.
Mut miksi minä valvon
Viel' yksin huoneessain —
Ja ummista en silmää
Ja valvon, valvon vain?
Lie lemmen leimu tuima
Kai rintaan syttynyt?
Ja haaveissainko, huima
Ma — kuuta katson nyt?
Tai muuko tuskan tauti
On minuun tarttunut! —
Ja sikskö silmistäni
On uni haipunut?
Ei oo se leimu lemmen,
Ei tuskan tautikaan,
Vaan on se tämä aate:
»Oi tunne itses!» vaan.
(1894).
Aina vastakkainen.