Ui ui ui! se uikuttaa. Hyi hyi hyi! se hyitittää. Voi noita nokineniä. Pumppis, pumppis puuroposki. Vellityttö, pottupoika, maitomaija, piimäpiltti! Nassu naurusuut, sussut surriaiset! Sillä lailla! Sillä lailla! Vieläkös oot muuta vailla? Sotku-Saara! Metku-Mikko! Mäiskis mäski! Kuka käski? Syöppäs läski! Voitaleipä! Älä heitä! Pistä, pistä! Kasta, kasta! Voipas lasta! Sepäs vasta! Hotsis, hotsis! Ratsis, ratsis! Joutukaapas, joutukaapas! Muuten lentää — Jussin saapas!!
Näin se Ruoka-Jussi lapsia kiirehtii, kiittää ja toruu sekaisin ja aikoo lennättää saappaansa, jos eivät lapset joudu, vaan istuvat liian kauan pöydässä.
Kerran se potkasi sen saappaansa, kun Melulan lapset oikein melusivat eivätkä totelleet Ruoka-Jussia!
Pitääkö se kertoa se tarina?
No niin. Kun ei Melulan Maijalle ja Pellervolle ja Kullervolle ja
Kaarina-Taarinalle eräänä pyhäaamuna talkkuna kelvannut, niin yhtäkkiä
Ruoka-Jussin saapas lensi keskelle talkkunakulhoa ja — arvatkaapas
mitä tapahtui?
Koko talkkunamöhkäle muuttui suureksi kiviläjäksi ja Ruoka-Jussi alkoi pistellä joka tytön ja joka pojan poskeen niitä pikku kiviä ja huusi hirveällä äänellä:
Kilkkis! Kalkkis!
Naksista vaan!
Näin niitä lapsia syötetään!
Kratsis! Krätsis!
Purkaa vaan!
Näin niitä hampaita hijotaan!
Ja lapsirukat olivat niin kauhuissaan että pikku Pellervolta pääsi itkun poru ja Kaarina-Taarinalta katkesi kolme kaunista hammasta, ja kaikki huusivat ja kirkuivat ja vatsa tuli niin kipeäksi ettei kukaan saattanutkaan syödä päivälliseksi lettuja, joita äiti oli paistanut.
Mutta Ruoka-Jussi istui pöydän alla ja virnisteli ja sanoi että: Näin minä tekemä jokama kertama jos eivät lapset tottelema!
Vaan senjälkeenpä ne Melulan lapset aina söivätkin siivosti talkkunansa ja tulivat Ruoka-Jussin kanssa hyviin väleihin.