Ja Ruoka-Jussi antoi niille joskus pannukakkuakin, semmoista Jussin kakkua, jota ei joka pojan mamma osaa laittaakaan ja joka on oikein herkullista ja jolla on niin mukava nimikin. Että mitenkä se olikaan:
Kakkara — Sakkara — Nisu — Krisu — Makkara — Manteli Kanteli —
Rusina — Rapa — Daadeli — Tilulilu — Päärynä — Appelsiini —
Aprikoosi — Pium — Paum — Pähkinä — Siirappi — Kartemumma — Höly
— Pöly — Pippuri — Inkivääri — Pitkäsääri — Viinitilkka —
Hillahilkka — Ooterklongi — Sinappi — Anoppi — Galoppi — Schnaps!
Hullun pitkä nimi! Mutta semmoista pannukakkua se vain Ruoka-Jussi syötti noille Melulan lapsille.
Ja pitäisipä meidän lasten varoa ettei Ruoka-Jussi potkaisisi saapastaan huomenaamuna puurokuppiin ja että saisimme tulevana pyhänä maistaa sitä ihmeellistä Jussin pannukakkua!
6.
Itku-Iikka.
Se on hyvin hyvin hyvin pieni pikkarainen poikaressu se Itku-Iikka! Se on niin pieni että se mahtuu avaimen reijästä ja lattian raosta ja kaikkien lasten jalkain välistä. Ja se on niin surkian ja hullunkurisen näköinen että sen surkiampaa pikku poikaa ei taida olla koko tässä maailmassa! Sillä on aina suu ristissä kuin jänisjussilla ja aina leuka väärässä ja aina naama kurtussa ja nokka kippurassa ja posket pollollaan ja silmät vesissä. Oi voi sentään kuinka surkia, surkia surkia se on, ja kun häntä vain katsoo, niin silloin sitä vasta itsekkin, ihminen, tulee surkiaksi.
— Kenenkä poikia sinä olet, Itku-Iikka?
— Minä olen Iisakki Itkosen poika!
— Vai niin, vai niin, kyllä tunnetaan, vieläkös äitisi elää?