Silloin Ämmy pysähtyi ja katsoa tuijotti hölmistyneenä Kettu-Mikkoon että mitähän se veijari tarkoittaa.
— Ammuu! Puhu suusi puhtaaksi! mölähti Ämmy.
— Tilu lilu leijaa! vastasi kettu. — Mörkö on metsässä!
— Mörkökö? Mikä Mörkö? kysyi Ämmy suu auki ja näytti hyvin tollolta.
— Eikö rouva Ämmy tiedä, mikä on Mörkö? Se on meidän suuriruhtinaamme ja kuninkaamme, Hänen Majesteettinsa Karhu Kontio Mesikämmen.
— Voi kauheata! mulahti Ämmy ja säikähti niin hirveästi että koivet alkoivat vapista ja kurkussa tuntui oksennus.
Mutta Kettu-Mikko, kun näki Ämmyn säikähtävän, luikki tiehensä ja nauroi partaansa ja jätti Ämmy rukan siihen vapisemaan ja oksentamaan.
Mutta sitten kun Ämmy oli vähän toipunut, niin se rupesi miettimään ja ajatteli että kukaties kettu oli häntä peijannut. Lieneekö koko Mörköä olemassakaan? Varmaan repo roikale oli häntä jutkauttanut? "Mikko valehtelee!" ajatteli Ämmy ja huusi monta kertaa koko metsän täydeltä niin että kangas raikui:
— Ammuu! Mikko valehtelee! Valehtelee! Muu!
Ja Ämmy läksi juoksujalkaa kovasti mölähdellen lynkkimään pitkin korpea ja huusi huutamistaan että "Mikko valehtelee".