Niin sitä poroa maanitellaan.
Vaan lappalaisukko sanoisi: botso, botso! Katsokaa lapset tantereelle.
Tuolla se seisoo meidän mainio poromme, jota ei pakkasessakaan palele.
Katsokaa sen pitkiä, kauniita, kaarevia sarvia. Katsokaa sen sileätä, tiheätä karvaa, joka hohtaa kuin huurre. Katsokaa sen leveitä sorkka-kavioita ja hienoja koipia, joilla se hyppää aidasta yli. Mutta voi kummaa: ei olekkaan porolla häntää niinkuin koiralla, tupsun kalikka vain, jota sanotaan — saparoksi.
Kali! kali! kali! Mitä sinä siellä tanssit ympäri patsasta? Vastahan isä sinulle antoi jäkälää ja vastahan äiti sinulle leipää syötti. Märehdi, märehdi "Kuninkaan kypäri". Ja pane maata nyt! Lumivuoteelle! Lumivuoteelle! Paina pääsi kinostyynylle, vedä korviisi valkoinen pyrypeitto. Sukella huppuun niinkuin piika Pirkko, nuku kuin havupölkky. Kali, kali, kali! Katsokaas lapset, mitä ihmettä tuo sarvipää siellä kujeilee. Kujooni! Kujooni! Nyt se nostaa neljännen koipensa korkealle ilmaan ja hieroo korviaan kavioillaan. Minäpä tiedän mitä se tekee. Isä on sanonut että voitelee, voitelee poskiaan semmoisella hyvänhajuisella rasvalla, jottei poskia palelisi. Niinkuin täti Duura voitelee leukaansa pomaadalla.
On se hyvä poro tuo meidän Reppakorva! Se nulkkaa ja tolvaa ja laukkaa ja lentää ja vetää isää ja vetää äitiä ja vetää kaikkia lapsia niin että huiskista luiskista vaan — liukkaalla kelillä pappilaan! ja kaviot kaikuu kop kop kop! ja pulkka luiskaa lop lop lop! ja isä huutaa hop hop hop!, vaan pienet tiuvut poron kaulassa, kulkuset kultaiset loiminauhassa — laulaa, soittaa sirr! sirr sirr! kili kili kirristä pom pom pom! Ja niin sitä mennään heissuli hei! Korpien halki leiskuta lei! Huiskuta hihnaa, tuulia lei, velikulta, velikulta minnekkä vei?
Tpruu! Tpruu! Tpruu! Etkö sinä ymmärrä hevosen kieltä! Eläpäs sinä siinä vikuroi, eläkä kiekeroa kierrä, Juonijussi, Äkäpussi, Lapatossu, Pakkaspässi! Huts huts Hutikka-Mikko! eläkä heilu kuin lekkeri Kajaanin markkinoilla. Hihhei, pojat! Hui hai, tytöt! Noin se kiltti kipparisarvi oikaisee yli kinoksen niin että tierat vain sinkoilee vasten suuta ja hihat on täynnä lunta.
Silmät auki, silmät auki!
Nyt se tormaa Pohjan hauki!
Ei pysy susi poron eillä
Eikä koira kintereillä!
Pois nyt eistä, pois nyt alta!
Täss' on sarvipäällä valta!
Vaan kerronkos minä teille tarinan, te huimapäät?
Että tuota!
Olipas kerran Poro, jonka nimi oli Heiluri — Seiluri — Pohjanleimu — Samettisarvi — Kultatuppi — Naskalijussi — Rumahinen — Runtukka — Eemi — Sukkela — Kirppu — Loppakorva — Hyppyriheikki — Liukasleikki — Mäkimys — Käkimys — Hihnansotkuri — Pulkanpotkuri — Tanssitaavetti — Katrillikaija — Aitomus — Raitomus — Kiekeronkukko — Aasintamma — Purstotähti — Linnunsiipi — Antinlaiva — Bimbelibiili — Monoplaani — Lemmenleija — Kipakka — Kakkara — Sultsinashanki — Suleima Sulitelma — Halditshok — Kultarusina — Kiannankinkeri Lumiaura — Pyrinä — Pärinä — Ikitärinä — Kilinä — Kolina Kopsista — Lopsista ja siunatuksi lopuksi yksinkertaisesti Saparo-Matti! Se on kyllä vähän pitkänpuoleinen poronnimi muistaa, eikä sitä kukaan uskoisi että lyhythäntäisellä elukalla saattaa olla niin pitkä titteli, mutta hyvällä lapsella on monta korkonimeä ja niinpä oli tälläkin porolla.