— Onpa tässä vähän kokkareita! sanoi Puuro-Petteri ja puri
Klosu-Klisu-Kaaperin pieksusaapasta. Ja sitten hän koetti nielaista
Pöksy-Paavon housuja alas kurkusta, mutta eihän ne mahtuneet.
— Minun paitani maistuu varmaan makiammalle, ilmoitti Paita-Maija sievästi, ja Petteri koetti syödä natustaa tytön paitaakin.
Vaan — samalla tuli Äiti kotiin. Voi hirveätä siivoa! Voi siansotkua!
— Mitä te olette tehneet, lapset! kysyi Äiti silmät suurina.
— Me olemme keittäneet Petterille puuroa! vastasivat Pöksy-Paavo ja Paita-Maija ja Pörrö-Kerttu yhteen suuhun. Ja pikku Klosu-Klisu-Kaaperi sopersi myös:
— Puuloa! Puuloa!
Vaan kun Äiti näki puhasvesi-saavin, jossa vesi oli likaista, niin hän hiukan suutahti, hiukan vaan — ja pisti lystin vuoksi sekä Pöksy-Paavon että Paita-Maijan, vieläpä pienen Klosu-Klisu-Kaaperinkin siihen samaan saaviin ja otti Pörrö-Kertun kapustaksi ja alkoi hämmentää.
— Nyt se vasta puuro kiehuu! huusi Äiti ja nauroi vaan, vaikka lapset kirkuivat kuin porsaat.
Samalla saapui Isäkin kotiin markkinoilta ja kun kuuli, mitä oli tapahtunut, niin hän tuli pirttiin ja kastoi kynänsä siihen mustaan vesisaaviin sekä alkoi kirjoittaa aivan samanlaista puurosatua lapsille kuin minä tässä olen teille kertonut.
Mutta samana iltana lämmitettiin vielä sauna, ja kaikki pöksyläiset ja paitaressut ja pörröpäät kylvetettiin — eivätkähän nuo senjälkeen koskaan keittäneet puuroa talon vesisaavissa.