— Otappas sinä Paita-Maija tämä kapusta ja hämmentele ettei puuro pääse pohjautumaan, niin minä noudan äidin piirongista vähän kartemummaa.
— Kartemummaa! Kartemummaa! huusivat lapset riemuissaan, mutta arvatkaapas, mitä se Kerttu kekkuli siihen vesisaaviin heitti! Eihän se mitä kardemummaa ollut, vaan äidin käherryspihdit, ne piippasakset. Ploiskis!
Ja sitten tyttö taas hämmensi ja toiset lapset irvistivät tyytyväisinä.
— Eikö se jo ala olla valmista? kysyi Puuro-Petteri.
— Jo kiehuu! Jo kiehuu! huusi Pöksy-Paavo.
— Varokaa ettei räisky silmille! sanoi Pörrö-Kerttu.
— Ei se olekkaan puuroa, vaan lihastuuvinkia! ilmoitti Paita-Maija hyvin tietäväisesti.
— Mistä karotista minä nyt syön? kysyi Puuro-Petteri tuhmannäköisenä.
— Syö kiulusta! neuvoi Pöksy-Paavo.
Ja Petterille tuotiin lehmänkiulu ja Pörrö-Kerttu ammensi kauhalla vesisaavista saappaita ja sen Maijan paidan ja Paavon pöksyt ja äidin käherryspihdit — ja vesi oli aivan mustaa ja Petteri alkoi syödä suurella kapustalla.