Tuulikki, Sinihilkka ja Nuori Isäntä katsoivat isää suurilla silmillä että mitä se isä muka puhuu.
Mutta isä näytti totiselta ja lapset uskoivat.
— Niin, sanoi Sinihilkka. — Punaiset posket kasvavat lumihangessa, — niin on ukkipappakin sanonut.
— Vaan kuulehhan isä, kyseli Tuulikki, — jos niitä poimitaan niitä punaisia poskia, niin eikös tarvitse ottaa astiat mukaan?
— Dshaa! pani isä ja raapaisi niskaansa. — Minä luulen ettei astioita tarvita. Otetaan se iso poronpulkka mukaan ja poimitaan siihen.
— Niin! ja koko pulkka täyteen! sanoi Sinihilkka loistavin silmin.
— Pulikka, pulikka! sopersi Nuori Isäntäkin tolkussaan.
Mutta Herra Pentu yhä toimitti että: Kakki pää! Kakki pää! eikä antanut rauhaa ennenkuin pojalle oli pistetty isän naapukka päähän niin että vain vähän näkyi nenännipukkaa naapukan alta.
Hei! ja sitten sitä repäistiin ovet auki ja kaikki lapset ryntäsivät ulos pihalle.
Isä otti pulkkansa, Tuulikki otti pikku suksensa, Sinihilkka otti kelkkansa, vaan pikkupojat eivät tarvinneet mitään.