— Tulkaa kaikki pulkkaan! komensi isä, kun ensin oli pukannut Tuulikin sukset ja Sinihilkan kelkan edeltäpäin alas mäkeä.
Isä itse istui ison pulkan perään ja sitten hänen syliinsä Herra Pentu ja Herra Pentun eteen Nuori Isäntä ja Nuoren Isännän eteen Sinihilkka ja Sinihilkan eteen taas Tuulikki pulkan kokkaan.
— Yks kaks kolme! sanoi isä ja lykkäsi pitkillä säärillään pulkan menemään.
Voi hirveätä vauhtia, mitä pulkka luisti! Se lähti kuin jänis hyppelemään pitkin myötärinnettä…
— Hiiiiiiii! Hihiiiiiiii! huusivat kaikki lapset ja pulkka luisti ja isä ohjasi säärillään ja kintaillaan ja pulkka huristi niin kauheata vonkaa että täytyi panna silmät umpeen, kun niin hirvitti.
Nuorta Isäntää taisi vähän pelottaa, sillä poika huusi täyttä kurkkua että: kaatuu! kaatuu! vaan eihän sitä oman isän kanssa koskaan kaadu. Tyttöjä nauratti niin että vesi silmissä kihisi.
Pulkka luisti pitkän matkaa järven hankea myöten ja vasta sitten kun se oli pysähtynyt keskelle salmea, lupasi isä nousta ylös ja sanoi:
— Nyt lähdetään niitä punaisia poskia poimimaan!
Voi ihmeitten ihme, kuinka aamu oli kirkas ja kaunis! Koko järvi oli kuin valkoinen lattia ja hanki kova kuin sokeritopin pinta ja jääkentällä kimalteli, kimalteli aivankuin pieniä timanttihelmiä.
— Ne ovat Jumalan briljantteja! selitti isä. — Luojan sormus-jalokiviä.