Tuulikki hiihti omilla pikku suksillaan niin että tukka liehui suorana, Sinihilkka veti kelkkaa ja juoksi kuin hiiri ympäri ja Nuori Isäntä harppaili omilla säärillään eikä ollenkaan tahtonut istua pulkassa. Vaan pulkassa istui yksin Herra Pentu ja heilutti kättään niinkuin muka olisi ajanut porolla.
— Minä olen vuorsahirvas! sanoi isä ja alkoi koikkelehtia ja hypellä ja viskeli mutkia ja teki kiekuroita niin että pulkka liiteli kuin kellon heiluri, vaan pikku poika, se Herra Pentu, ei ymmärtänyt vähääkään pelätä.
Niinpä nyt mentiin pitkin jääkenttää ja tultiin saaren rantaan.
Siihen nyt jätettiin sukset ja kelkka, vaan pulkka otettiin mukaan ja nostettiin ylös maalle ja käveltiin saaren metsään.
— Eikös niitä punaisia poskia jo ala löytyä? kysyi Tuulikki.
— Pian niitä löytyy! lupasi isä.
Yhtäkkiä isä heitti lapset siihen ja loikkasi pulkka perässä kauvas metsän sisään ja alkoi sieltä huutaa että:
— Juoskaapas kilpaa tänne! Täällä niitä punaisia poskia kasvaa!
Lapset läksivät juoksemaan minkä kintuista läksi. Ensin tuli Tuulikki, sitten Sinihilkka, sitten Nuori Isäntä ja viimeisenä tulla toposteli Herra Pentu, joka aina vähänpäästä tuiskahti nenälleen, vaan nousi ylös reippaasti ja taas juoksi.
Isä seisoi suuren männyn takana ja nauroi, kun lapset perätysten juoksivat hänen luokseen.