Kun kaikki lapset olivat päässeet isän luo, niin isä koppasi yhden toisensa perästä ja paiskasi pulkkaan sylikkäin ja sanoi korkealla äänellä:
— Nyt on pulkka punaisia poskia täynnä: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan!
Silloin vasta lapset ymmärsivät että kun keväthangella juoksee, niin jokaisen posket tulevat ihan punaisiksi.
Ja tässä vielä yhdeksäs ja kymmenes punaposki! sanoi isä ja rupesi kontalleen kaikkien lasten päälle ja mörisi kuin karhu.
Lapsia nauratti niin että posket karahtivat yhä punaisemmiksi.
Sitten taas lähdettiin kotiin päin.
Vaan jäällä tuli äiti vastaan.
— Äiti hoi! äiti! huusi Tuulikki. — Mepä olemme poimineet punaisia poskia.
— Niinkö? sanoi äiti. — Saanko minäkin niitä maistaa?
Ja äiti kumartui suutelemaan kaikkia lapsia ja suuteli jokaista kummallekkin poskelle. — Kylläpä ne maistuvat makealle! sanoi äiti ja suuteli vielä isänkin partaisia poskia ja isä suuteli äidin poskia niin että lapsia ihan nauratti, niin hullunkuriselta se näytti, kun aikaihmiset toisiaan — muka suutelivat.