— Miksei arkkipiispa ruvennut istumaan?
— Siksi — vastasi Pikku Poika totisesti — että sillä taisi olla märät pöksyt.
Kaikki oikeasta kirkosta tulijat pärskähtivät nauramaan, vaan Pikku
Pojan isä sanoi:
— Ensi pyhänä isä tulee kanssasi kirkkoon.
— Minunko kirkkooni? kysyi Poika suurin silmin.
— Niin juuri! vastasi isä.
— Niin isä, saneli Poika, minun kirkkoni taitaa ollakkin parempi kuin noiden tyttöjen. — Ei siellä tullut kovinkaan ikävä, kun pastori piti niin kauniin saarnan. Mutta käskethän isä äitin antaa meille mukaan muutamia voileipiä?
— Tokihan! sanoi isä nauraen.
Niin menivät kaikki päivällistä syömään ja Pikku Poika oli mielestään suuri mies, kun hänelläkin nyt oli kirkko.
14.