Kun taas selvittiin sotkusta, niin naurulla se tapaturma kuitattiin.
Sitten läksivät tytöt opettelemaan tukkipojiksi.
— Hei! huusi Beela tanssien tukin päällä. — Nyt minä olen tukkikuningas.
— Hih! kiljui Desdemoona ojennellen valkoisia kinttujaan. — Ja minä olen puuprinssi!
— Heleijaa! hihkui Greeta tyttö hiukset pörröllään. — Minä se olen hongankolistaja.
— Mikäs minä sitten olen? kysyi Jeli, joka istui hajareisin hirren päässä kuin pieni marakatti.
— Ole sinä jätkäin kokki.
— Hei pojat! huusi pikku Jeli tolkussaan. — Minä olen jätkä-kokki.
Minä keitän sakkapannua…
Mutta samassa tukki taas puljahti ympäri ja tytöt ryöpsähtivät veteen.
Kuulkaahan ihmettä! Pikku Jeli, vaikka vasta 3-vuotias, oppi silloin itsestään uimaan. Aivankuin koira veivasi Jeli käsillään ja jaloillaan ja pysyi veden päällä ja räpisteli rantaan ja tuumaili:
— Jätkä-kokki minä olen sittenkin, vaikka putosin!