Tapahtuipa sitten eräänä päivänä, kun lapset olivat isän luona tornissa ja katselivat kauniiden ruutujen läpi, että isä yhtäkkiä syvästi huokasi. Huokasi!
Lapset katsoivat isään kummastellen.
— Miksi isä huokasi? kysyi vanhin lapsista.
Kuningas säpsähti.
— En minä sitä saata sanoa, rakkaat lapset! Ettekä te sitä ymmärrä.
— Kyllä minä ymmärrän! väitti vanhin lapsi, hyvin viisaan näköisenä ja nenä pystyssä.
— Niin, kyllä me ymmärrämme, miksi isä huokasi, sanoi tolkussaan toinenkin lapsi, jolla nenä oli vielä pystymmässä.
Ja kolmas lapsi, neljä-vuotias prinssipoika, lisäsi siskojen puolesta:
— Minäpä tiedän, miksi isä huokasi. Siksi että isä on katsonut ulos siitä akkunasta, josta lapset eivät saa katsoa.
Tytöt purskahtivat nauruun.