— Kylläpä se Veikko Kultimo puhuu tuhmasti!
Mutta kuningas lausui vakavana:
— Poika on oikeassa. Niin onkin asian laita.
Mutta enempää hän ei selittänyt, vaan laski lapset menemään alas ja istui itse nojatuoliin peittäen pään käsillään. Ja Turjanlinnan hiljaisessa tornissa kuului taas syvä huokaus, kun kuningas yksiksensä huokasi. Nurkissa vonkui syystuuli ja laineet pauhasivat tornin juurella. Mutta kuninkaan lapset, alakertaan päästyään, huusivat kuningattarelle:
— Kuules äiti, mitä isä teki ylhäällä! Etpä arvaa!
— No mitä? sanoi äiti pienintä lasta tuudittaen. — Varmaankin kantoi olkapäillä teitä kaikkia?
—- Ei, ei, ei! huusivat lapset, etpäs arvaakkaan?
— Antoi piskettiä? sanoi äiti.
— Ei, ei, ei! huusivat lapset. — Ei sinne päinkään!
— No en minä arvaa, sanoi kuningatar. — Mitä isä teki?