— Rakkaat lapset! Jos isä ja äiti vielä huokaavat, niin kiivetkää vastakin savupiipun päälle ja tulkaa sitä tietä eteemme. Sillä tavalla tuo musta ruutu muuttuu valkeaksi.
Lapset olivat ihmeissään. Koko maailma loisti punaisena ja sinisenä, vihreänä ja kullankeltaisena. Eikä tämän jälkeen enää monestikaan Turjanlinnassa puhuttu tuosta mustasta akkunaruudusta.
18.
Sotapukki.
(Luettu joulukuusen juurella 1914.)
Kuulkaahan lapset sitä kummaa että kun tänä jouluaattona ei olekkaan
Joulupukkia, vaan Sotapukki.
Joulupukki on vähän sairaana — tuo vanha, hyvä, antelias punalakkipukki. Sillä Joulupukilla on vatsa kipeänä ja sitä oksettaa kovasti niin ettei se saattanut lähteäkkään matkalle lapsille joululahjakelkkaa vetämään. Minne lienee jäänytkään sairastamaan, ukko raiska, Saksanmaalle?
Vaan Sotapukki on tullut! Sotapukki on tullut Saksasta ja Ranskasta ja Englannista ja Turkinmaasta ja monesta muusta maasta Pietarin kautta.
Sotapukki on tullut! Huu! huu! se panee ja puhkuttaa kuin automobiili ja se on niin kummallisen ja hirveän ja juhlallisen ja samalla komean näköinen. Huu! Huu! Puh, puh! Brr, brr! Terveisiä Berliinistä ja Konsti-Antin Noobelista!
— No, tule sisään Sotapukki! Täytyy kai sinunkin päästä sisään Pappilan saliin, koska nyt on jouluaatto. Tule sisään, kummitus, ettet palellu pihalle!