Sotapukki lappaa pussista lapsille leluja. Mutta voi hirveätä, minkämoisia leluja!
Sisiliskoja, sammakoita, käärmeitä, susia, ilveksiä, ahmoja, karhuja, tiikereitä, shakaaleja, jalopeuroja ja ketunpoikia!
Ihan eläviä! — Lapset! Lapset! huutaa Sotapukki, elkää juosko pakoon.
Mutta lapset juoksevat kuin hupsut ympäri joulukuusta niin että kynttilät keikkuvat.
Sotapukki juoksee jäljessä ja kaikki tiikerit ja shakaalit ja jalopeurat ja möröt mölisevät perässä.
— Hippasilla! Hippasilla! hihkuu Sotapukki.
Sotapukki saapi kiinni pienimmän lapsen ja pistää sen pussiinsa.
— Minä vien tämän Lontooseen! sanoo Sotapukki.
— Voi elä rakas Sotapukki vie sitä lasta Lontooseen! sanovat isommat lapset. — Sehän on pikku tyttö!
— Uhhuh! ähkäisee Sotapukki. — Vai tyttökö se olikin? Enhän minä tyttöjä huolikkaan. Vaan tuon sievän pojan minä koppaan.