— Saathan sitä, hyvä lapsi! lupasi herra Kummitus.
— En minä tahdo perunoita enkä siirappia, huusi poika nimeltä Pulski, vaan minä haluan lentää kuin harakka.
— Sekin käy päinsä! lupasi Kummitus ja kumarsi pojalle.
— Mutta minä tahdon oppia latinaa, sanoi tuimasti toinen pikku poika, jonka nimi oli Korski.
— Soronoo! sanoi Kummitus muka venäjäksi ja hymyili.
— Mitäs tämä pikku tyttö tahtoo? kuiskasi Kummitus ja kumartui silittelemään pikku Keijua, joka ei vielä osannut puhuakaan kuin pari sanaa.
— Suolakallaa-pullaa! sopersi pikku Keiju vilkuttaen sinisiä silmiään.
— Hyvä, hyvä! lupasi herra Kummitus, mutta Leila selitti että Keiju suolakalalla tarkoitti ainoastaan lettuja.
— Sama se! suhisi Kummitus.
— Pitääkös tuolle lullulapselle jotain antaa? kysyi Kummitus kuudennesta lapsesta, jonka nimi oli Viikko.