— Jos se pääsisi Saksan keisariksi? ehdotti Heila.
— Mainiosti! sanoi herra Kummitus ja kumarsi Heilalle. Ja sitten hän hyvin kohteliaasti ja naurussasuin kumarsi koko lapsilaumalle ja hävisi pois uuninpiipun kautta.
Lapset olivat kovasti jännityksissään ja söivät kiltisti illallisensa.
Hyvin varhain he myös menivät nukkumaan että jaksaisivat huomenna…
Aamulla kello 7 kaikki heräsivät ja katselivat ympärilleen. Eipäs mitään näkynyt? Mutta äiti kiirehti: pian pöksyt päälle, kyllä Kummitus täyttää lupauksensa.
Kello löi jo 8. Ei vieläkään mitään?
— Minulla on hirveästi nälkä! sanoi Leila.
— Ja minulla myös! sanoi Heila, joka aina matki Leilaa.
Mutta pikkupojat Pulski ja Korski juoksivat ulos "pikkukamariin", vaikkeivät vielä olleet suurustaneetkaan…
Pojat viipyivät niin kauvan "pikkukamarissa" että kello pirtissä jo helisi 8:aa.
Samalla tapahtui se ihme, minkä Kummitus eilisiltana oli luvannut. Pulski poika muuttui harakaksi siinä istuessaan, rupesi räpyttämään siipiään, leiskuttamaan pyrstöään ja nauraa räkätti kovasti.