Rä-kä-kä-kä-kää!
Mutta kun äiti näki oman rakkaan poikansa harakkana räkättämässä ja pyrstöään keikuttamassa, niin äidille tuli kyynelet silmiin:
— Hyvä Jumala, miksikä sinä halusit harakaksi?
Mutta Pulski vastasi vain:
Hahahahahaa! Räkäkäkäkää! ja lensi kaikkien huoneitten läpi ja pirtin ovesta ulos ja sitten suoraan korkeimman petäjän latvaan.
— Voi rakas Pulski, huusi äiti perään, elä vaan putoa! Mutta Pulski keikutti pyrstöään ja nauraa räkätti vastaan.
— Tule syömään perunoita ja suolakalaa! huusi äiti harakka-pojalleen, hopealusikka kädessä, ja harakka tulikin lentäen huimaa vauhtia, vaan kun huomasi hopealusikan, niin sieppasi sen äidin kädestä ja lensi sitä kyytiä järven toiselle puolelle.
— Eihän tästä nyt tule mitään! huokasi äiti ja katui että oli tuskastunut lapsiin eilisiltana ja saanut Kummituksen kujeilemaan.
Mutta mikäs auttoikaan: Koko pirtti kuohui täynnänsä perunoita ja siirappi juoksi sekaan pitkin lattioita ja siinä kihisi sohjussa suunnaton määrä suolakaloja ja nisupullia ynnä lettuja, vaikka koettivatkin ne lapsirukat syödä hotsia minkä kitoihin mahtui.
— Keisari! tule syömään! hätäili äiti, — ja Korski! syö sinäkin eläkä rompota roomaasi, muuten tässä hukutaan koko talo!