Kun voimistelu oli loppunut, otettiin vastaamisharjoituksia nuorille miehille. Venäjäksihän se kävi — aivan puhtaaksi venäjäksi. Luutnantti puhui venättä, ja miehet luulivat puhuvansa venättä.
— Raavi selai vaasse plahorootie! vastasivat he yhteen ääneen huutaen.
Luutnantti sanoi sen menevän jo kutakuinkin. Sanoi sen vain noin pilanpäiten saadaksensa miehiä yhä paremmin lausumaan. Ja yhä paremmin he lausuivatkin omasta mielestään, — kiljasivat innostuneina että:
— Raavi solaai vase lahorootie! — Ei se siitään ruvennut somenemaan. Täytyi siihen tyytyä.
— Vastatkaa nyt niinkuin vastaisitte täyskapteenille:
— Sdaroova molotsii! —
— Ráavi selái váse viso kóplako rótie!
Se oli niin järeä vastaus tuo, juuri kuin olisi kärryillä ajaa rymistetty jotain kivistä tietä…
— Ei se mene vielä oikein — sai sanoakseen siivoluontoinen luutnantti, — vaan koetetaan uudestaan.
Ja uudestaan sitä koettivat monta kertaa, mutta aina siihen jäi tuo itsepäinen "koplako" sana.