Ylivoima oli kumminkin liian suuri, niin että tästä leikistä täytyi tulla loppu. Sidottuna ja vartioittuna tuotiin hän yön pimeässä meidän Suomalaisten puolelle ja salvattiin putkaan. Vielä sielläkin kuohahtelivat hänen pohjalaiset verensä, ja ovet ja ikkunakalterit tärähtelivät kumeasti hänen iskuistaan. Hän oli kuin ärsytetty härkä, joka mieletönnä möyryää puskien sarvillansa kantoja ja mättäitä, juuria ja syyttömiä pensaita…
Mutta viimeinkin hän asettui, silmien kalvo sammentui, kädet kävivät hervottomiksi, ja huokaisten rinnastaan syvän huokauksen, retkahti hän seljälleen pilkkopimeän arestihuoneen paljaalle laverille. Ja hän nukahti paikalla.
Nukuttuaan, kun aamulla mentiin katsomaan, oli hän taas sama mies kuin ennenkin, hiljainen ja sävyisä, olennossa entinen kunnioitusta herättävä ilme. Mutta hänen katseestaan välähteli jotain kummastelevaa ja kysyväisenä näytti hän katselevan ympärilleen tyhjiä seiniä, kolkkoa ikkunaa… Miten hän tällaiseen paikkaan oli joutunut — tätä hän ei voi käsittää… mitä on tapahtunut?
Hänelle selitettiin että hän viinapäässään on yöllä tehnyt niin ja niin, raivonnut kuin villipeto, vastustanut päivys-upseeria j.n.e. ja että hän siis nyt täällä odottaa tuomiotansa.
Mutta hän kuunteli tätä kaikkea kuin kummaa uutista taikka kuin peloittavaa unta. Hän ei itse muistanut mitään aikaansaamastaan häiriöstä.
Kotimainen sota-oikeus tuomitsi hänet puoleksi vuodeksi linnavankeuteen. Tuon korvaamattoman väliajan perästä saisi hän vasta ruveta asevelvollisuuttaan jatkamaan.
Monelle kävi sääliksi tämän miehen kohtaloa.
— Voi helvetti! puheli kapteenimme tämän tapauksen perästä päivittäin komppaniiassa, — voi helvetti sentään, kuinka te olette tuhmia! Mitä te luulette olevanne!… Haa! — lurjuksia te olette… suurimpia lurjuksia maailmassa!… Eikö oltu varoitettu kylliksi!… eikö… hah?… Semmoisia tomppeleita!
Hän naurahti katkerasti ja jatkoi:
— Kun te saatte jonkun ryypyn nahkaanne, niin te olette kuin villisikoja, kuin puhvelihärkiä te olette… "Hei, pois edestä vaan, täss' on urhoollinen pohjanpoika, me emme pelkää!" — niin te huudatte mukamas, kun jonkun putelin olutta juotte. — "Me emme pelkää piruakaan!" "Me olemme urhoollisia suomalaisia!" Juu helvetti — urhoollisia! Vaan raukkoja te olette, aika möröjä te olette ja akkamaisia… ettekä osaa käyttäytyä kuin sotamies… —