Puoleen yöhön se vetää ennenkuin molemmat venekunnat ovat laskeneet järveen satakunnan polakoukkua kummaltakin puolen.
Kilpaa soutavat pojat kesäisessä yössä kohti Torakan valkamaa, jossa pappilan paatti kuin jättiläisjoutsen kuvastelee valkoisia siipiään veden kalvoon.
Juuri Torakan rantaan töksähtäessä loiskahtaa rovastin uistimessa sievoinen järvilohi ja kappas vaan — ukko saa sen.
* * * * *
Ruustinna jo nukkuu syvässä unessa matalassa vierastuvassa, jonka veistetyt honkahirret saumasammalineen hohtavat kesäisessä yössä, mutta pappilan tytöt ovat hiipineet lehmitarhaan, jossa kodikas "suihtu" tupruaa leppoista sinervää sauhuaan. Torpan karja seisoksii ja makailee siinä sauhun alla tyystin tytyväisenä ynähdellen ja märehtien rämekorvesta jyrsimäänsä heinää. On siinä jukupää mullikkakin, panimoilleen nulikka vielä hypätäkseen selkään, vaikka kyllä jo sitäkin yrittelee. Kaksi valkoista mulipää-vasikkaa nuoleksii lempeästi toistensa punaisia loppakorvia.
Mutta karjan keskessä kenkkuilee Torakan akka vihan vimmassa siirtyen lehmästä lehmään purpattaen jokaisen mahan alla ja vedellen luisevilla sormillaan tissin tissiltä tyhjäksi täyteläiset utareet. Kihisee kiulu ja vaahtoinen vitivalkea maito läikähtelee kuplaillen. On akalla apulaisena Musta Iita, tytön suikula, mutta hame maata lakaiseva kuin muorillakin, aikaihmisten kirjoissa kun näet alkaa jo Iitakin olla, rippikoulun käynyt.
— Äläkä siinä känkkäile senkin siivatta! pauhaa akka kyykkysillään lypsäen. — Se tuo Elehvantti sitten vasta on potkuri, ke ke ke — outko siivolla, pirhanan rupeli — kiuluun ryökäle mullatkin porkkaa — musta kärpänenkö häntä ronkkaan purree — lyö Iita vitalla, ropsi oikein jotta herkiää, senkin kanttura!
Mutta pappilan tytöt istuivat lehmitarhan veräjän päällä kuin kiltit kanat orrella ja lauloivat sydämensä kyllyydestä:
Lugn hvilar sjön,
Kring berg och dalar
Nu breder natten mildt sin arm!
Ej fågelns röst nu mera talar,
Hon slumrat in vid skogens barm…
Ja ihmeissään, ällämystyksissään kuuntelivat kaunista laulua torpan lehmät ja mullikka näytti olevan häpeissään — nuo hetaleiset herrasryökynät hiukan häiritsivät Mikon lemmentuumia.