— Kiesuksen kierukka — siin' oli kupparimuijan mennyt-öinen uni!
Vai on ruustinnai huviretkellä…
— Ja tytöt! lisätään muorille.
— Ka ihan pitäisi soutaa pakauttamassa huomenna ja juustoleipä viemässä — se on mammanne aina ollut mulle niin höyli. Minä oon se Hyysirannan Vappu…
Toinen nuotta-ukoista alkoi poimia Eskon täkykoppaan kauneimpia muikuista, jotka hopeanhohtavina hyppelivät suuressa vasussa.
Eskon venekunta jo alotteli koukunlaskentaa kun rovasti vasta saapui nuotta-ukkojen luo. Hiukan ujoilevasti, kuten tapansa oli, tervehti pappi seurakuntalaisiaan. Kun oli ensin puhuttu kauniista ilmoista, käytiin virkeästi itse asiaan ja nyt poimi toinen nuotta-ukoista parisataa syöttiä rovastinkin täkykoppaan.
— Mitä minä nyt olen velkaa? kysyy rovasti kukkaroaan kaivaen.
— Antakaahan kukkaronne olla, sanovat talonpojat nöyrästi, vaikka hyvinkin olisivat rahan tarpeessa.
Rovasti kaivaa hopeaisen markan ja ojentaa yli välkkyvän veden.
— Liikaahan tätä tuloo, ei mitenkään. Hilikkui piisoaa… penäävät ukot, mutta ottavathan sentään vastaan.
Rovasti kiittelee ja hyvästelee ja komentaa poikia soutamaan rannemmaksi — ja nyt alkaa ankara koukunlasku, kilpaa toisen venekunnan kanssa, mutta kaartaen vastakkaisia rantoja.