Ja siunatuksi lopuksi ukot hartiavoimalla väänsivät ja nostivat nuotan perän veneisiin, jotka jälleen olivat liittyneet laita-laitaan, kiinni toisiinsa.
Parahiksi siihen saapuivat sountiaan hilliten pappilan pojat kunnioituksella ja uteliaisuudella seuranneina nuotanvetoa, joka heistä, herraspojista, oli jotakin saavuttamatonta, salaperäistä talonpojan pyhää.
— Iltaa isännät, saammekos täkyjä?
— Iltaa… Saapi kai heitä sen vertaisiin tarpeisiin.
— Meitä on kaksi venekuntaa, selittää Esko, joka taas on mahtava kalamies ja ymmärtää Suomen kansaa enempi kuin nuoremmat veljet, joita vähän ujostuttaa.
— Onko se pappai matkassa?
— Tuolla tulee toisessa veneessä.
Nuottaveneiden väessä huomataan juhlallinen tyrmistys heti kun on saatu kuulla että itse rovasti on näillä vesillä.
— Jos lie mammai matkassa? tokasee akka toisen veneen keulasta, nysä suupielessä.
— Torakassa on! vastaavat pojat.