— Koetan minä päästä.
— Akta dei, Cilly!
— Gulle Ben, hjälp!
Pojat ovat jo taipaleen rannassa ja heidän huutonsa hoilaus kuuluu:
— Tuo— kaa veee — net — tä! Ho — hooi — ve — net — tä hooo — i!
Siinä aukenee pieni Alanteenjärvi kyläilijäin edessä. Ei näy ihmisasuntoa, mutta salmenniemen takaa ilmestyy kaksi venettä, kovaa vauhtia tulevat — pappilalaisten huuto kuultu.
Vierailun juhlatunnelma valtaa molemmat puolueet.
— Tervetuloa! Ruustinna ja rovasti teköö hyvin ja tuloo tähän venneeseen — tämä ei vuua.
— No eikös siinä ole itse vanha Juuso?
— Ka Juusoksihan nuo moaliman ajan ovat haukkuneet, hokeneet, he-he-he. Ja Vanha-Juuso alkaa puhua purpattaa, puutaheinää heittelee, kaikki jutut jauhaa sekali, sekaan nauraa kotkottaa, kyllähän sitä hään assiet tietää. Jopa joo — Ämmän pruukin aikana oli niin ja niin — herrat — lantmäätärit — insyörit — kupernyöri — Niljus vainaa — Näälmanni vainaa — hyvvie pappeja — vaikka onhan niitä pappi parkojai — hehheh — tphyi —