HERRA KENONEN MATKOILLA
Eräitä hänen elämyksiään maaseuduilla ja kaupunkipaikoissakin
Kertonut yhteiskoululainen Napoleon Bonaparte Kenonen
Käsikirjoituksen painoon toimittanut
TIITUS
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1923.
ALKULAUSE
Jos olette lukeneet erään paksun, lukuisilla kuvilla kaunistetun kirjan, jonka nimi on "Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä", niin olette jo saaneet jonkinlaisen, vaikka tosin yksipuolisen kuvan meidän henkevän perheemme toimeliaasta elämästä. Mainitun kirjan on — nähtävästi isäukkomme viittausten mukaan — kirjoittanut herra Tiitus, mutta kaikesta näkyy, että herra Tiitus on ollut vain suuna, isäukon ollessa säkkinä, ja kun on ollut sellainen säkki, niin ei voinut muuta odottaakaan kuin että kirjassa puhuttaisiin melkein yksinomaan vain isästä ja hänen urotöistään. Isäukko on liikemies selkänikamiaan myöten, ja on aina osannut tehdä reklaamia itsestään. Meistä pojistaan on hän antanut kirjassaan puhua vain ohimennen ja silloinkin tavallisesti ylimielisessä äänilajissa, ja muutenkin on koko kirja niin täynnä ukkoa itseään, että muiden on vaikea päästä siinä kääntymäänkään. Tuntuu melkein siltä kuin olisi isäukko pelännyt poikiensa loiston himmentävän hänen oman valonsa ja koettanut siitä syystä tunkea meidät niin syrjään kuin mahdollista.
Kirjan ilmestymisen jälkeen oli isä olevinaan vihainen sen kirjoittajalle ja väitti kirjoittajan tahtoneen luoda hänestä irvikuvan, lisäämällä hänen luonteeseensa naurettavia piirteitä, mutta itse asiassa oli ukko niin, ylpeä ja mielissään kirjasta, että tuskin malttoi pysyä kengissään. Hän osti meille jokaiselle oman kirjamme ja oli hyvin tyytyväinen, milloin näki meidän sitä lukevan tai olevan lukevinamme, mutta jos hän huomasi, ettemme olleet päiväkausiin sitä avanneetkaan, alkoi hän haukkua meitä ja sanoi, että me tuhlaamme kaiken aikamme turhuuteen ja koirankonsteihin, emmekä välitä henkemme jalostamisesta ja kehittämisestä enempää kuin pitkäkärsäinen maatiaissika kolmannen asteen trikolometriasta. Me kysyimme, mitä kolmannen asteen trikolometria on, mutta silloin tuli isä kärttyisäksi käskien meidän pitää suumme kiinni. Isä höystää hyvin mielellään puhettaan vieraskielisillä ja tieteellisillä sanoilla ja puhelee niin oppineesti kuin yliopiston professori taikka apteekkarin juoksupoika, mutta jos me häneltä kysymme, mitä sanat merkitsevät, niin alkaa hän haukkua meitä taikka sanoo, ettei niille ole vielä keksitty suomenkielisiä vastineita.
Kun isäukon elämäkerta oli ilmestynyt, olivat kaikki tuttavat pojat sitä mieltä, että meille oli siinä tehty vääryyttä, ja lopuksi oli minun pakko nuorempien veljieni ja muiden poikain painostuksesta lähteä pyytämään sen kirjoittajalta, että hän kirjoittaisi edes pienenkin kirjan meidän poikien elämästä.