Joku vuosi takaperin oli nim. isä tuntenut pitkät ajat jonkinlaista köhää kaulassaan ja rinnassaan ja alkanut pelätä keuhkotautia. Joku oli neuvonut häntä matkustamaan Nummelan kuuluisaan parantolaan tutkituttamaan itseään erikoislääkärillä. Isä olikin kirjoittanut Nummelaan, ja oli sieltä saanut vastauksen, jossa hänet kutsuttiin lääkärin vastaanottotunnille ylihuomiseksi klo 1.
Isä otti selville, että Nummelan parantolaan mennään rantarataa myöten, ja osti siis piletin Nummelan asemalle.
Nummelan asemalla alkoi hän kysellä Nummelan parantolaa, jolloin hänelle vastattiin, että kyllä täältä sinne matkaa tulee ja että Nummelan parantolaan mennään Röykän asemalta.
Silloin isä harmistui, niinkuin syytäkin oli ja huusi ympärillä seisoville, että mitä petkutusta tämä sitten on ja miksi ei Nummelan parantolaa ole rakennettu Nummelan asemalle, vaan johonkin hiiden Röykkään?
Ympärillä seisovat kohottelivat housujaan ja huusivat vastaan, etteivät he sitä tiedä eikä se ole heidän vikansa, ja isä kysyi, koska sinne Röykkään juna menee takaisin?
Ympärillä seisova yleisö vastasi, että klo 5.54.
— Mutta minun piti olla lääkärin vastaanottotunnilla tänään klo 1, huusi isä. — Mitäs siihen sanotte?
Asemayleisö ei siihen sanonut juuri sitä eikä tätä, vaan katseli isäukkoa jonkinlaisella laimeahkolla osanotolla.
— Eikö täältä mene mitään junaa ennemmin? kysyi isä.
Asemayleisö myönsi, että tavarajuna menee kyllä aikaisemmin, mutta siinä ei ole matkustajavaunuja.