Isä sanoi, että semmoiset tavarajunat, joissa ei ole matkustajavaunuja, ovat 20:nnen vuosisadan häpeäpilkku, ja tiedusteli, eikö hän kumminkin voisi päästä menemään siinä tavarajunassa.
Arvoisa yleisö vastasi nenäänsä hieroskellen, että se kai riippuu junailijan myötämielisyydestä, mutta eihän mikään estä herraa yrittämästä.
Isä sanoi, että tällä rataosalla tuntuvat vallitsevan papualaismaiset olosuhteet, ja jäi sitten synkän näköisenä odottamaan tavarajunaa.
Kun tavarajuna vihdoin saapui asemalle, hyökkäsi isä junailijan kimppuun ja vaati päästä mukaan. Junailija asettui haraamaan vastaan sanoen, että kun tämä kerran ei ole matkustajajuna eikä edes sekajunakaan, niin ei siihen voida ottaa matkustajia. Isä huusi, että mitä se semmoinen on, ja junailija vastasi, että se on tavallista porvarillista järjestystä.
Jonkin aikaa vallitsi siinä sellainen rähäkkä, että asema-alueen varikset ja harakat hermostuivat ja lensivät pois koko paikkakunnalta.
Mutta isäukko on suuri diplomaatti, ja jos hän olisi antautunut diplomaattiselle alalle, olisi hän varmaankin ulkoministeri taikka joku lähettiläs ja kääntäisi puolelleen koko Euroopan huomion. Kun hän huomasi, etteivät uhkaukset ja röyhkeys tässä vieneet toivottuun tulokseen, muuttui hän äkkiä lauhkeaksi kuin lammas ja sanoi mielistelevällä äänellä nyt vasta huomaavansakin, että herra junailija on vanha tuttava, vaikka hän ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan, missä ja milloin he ovat viimeksi tavanneet. Isä tarjosi junailijalle parempia sikareitaan, niitä, joita hän itsekin polttaa ja jotka hän säilyttää oikeanpuolisessa povitaskussaan. Vasemmassa taskussaan pitää hän niitä huonompia sikareita, joita hän tarjoaa muille. Samalla kysyi isä, kuinka vaimo ja lapset jaksavat.
Junailija otti pulskan, vatsavyöllä koristetun sikarin ja kiitti kysymästä ja ilmoitti olevansa edelleenkin poikamies, ja sitten alkoi isä valittaa kohtaloaan ja selitti olevansa aikansa lapsipuoli ja olosuhteitten uhri. Junailija ei kehdannutkaan kieltää enää isältä pääsyä junaan, ja isä pääsi tuon 29 kilometrin pituisen matkan takaisin Röykkään junailijavaunussa. Isä ei ollut erikoisen hyvällä tuulella päästessään Nummelan parantolaan, mutta ei ollut oikein lääkärikään, kun ei isä ollutkaan tullut määrätyllä vastaanottotunnilla. Sitten tutki lääkäri isän keuhkot ja sanoi, että tuberkuloosi hänen luullakseen pystyy ennemmin sarvikuonoon kuin isän tapaiseen ruumiinrakennukseen.
Tällaisia kommelluksia voi isälle matkoillaan tapahtua, vaikka hän esiintyykin kuin englantilainen loordi, joka on matkustanut maapallon ympäri sekä myötä- että vastapäivään.
VI
Ennen rautatiematkamme loppua ennätin vielä osoittaa pienen huomaavaisuuden isäukolle, mutta luulen, että jos isä olisi aavistanutkaan minulla olevan jotain osaa taikka arpaa siinä asiassa, olisi minulle koittanut eräs monivaiheisen elämäni raskaimmista hetkistä.