Tässä veti isä suutaan vähän nauruun, mutta yleisö töllisteli häneen niin vakavasti kuin olisi kuunnellut saarnaa.
Huomasin, että isäukkoa ei huvittanut enää jatkaa, enkä voi moittia häntä siitä. Ei olisi mitään erityistä nautintoa kiskoa perässään kaksitoistakoukkuista jousiäestä pitkin huonosti kynnettyä kesantopeltoa, ja Katinhännän syvien rivien mukaansa tempaaminen näkyi olevan jokseenkin yhtä kiitollista hommaa.
Ukko Kenonen tekikin äkkiä ruton lopun koko puheesta, jonka hän varmasti oli suunnitellut paljon pitemmäksi, ja huipisti sen seuraavaksi loppulauseeksi:
"Niinkuin tästä lyhyestä esityksestäni on käynyt selville, on mielestäni, ja toivottavasti kaikkien tervejärkisesti ajattelevien kansalaisten mielestä, päivänselvää, että tulevissa vaaleissa on, mikäli ei erittäin painavia syitä jossakin satunnaisessa tapauksessa ole lieventävänä asianhaarana esilletuotavaksi, eduskuntaan valittava vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat laillisessa avioliitossa ja jotka käsittävät jokaisen uuden lapsen uudeksi edistysaskeleeksi. Sillä ihmiskunnan tosi ja vakava edistys voi minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan tapahtua vain lapsenkamaritietä".
Ukko kumarsi ja pysähtyi silmänräpäykseksi odottamaan kättentaputuksia. Todennäköisesti olisi hän niitä saanutkin, ellei eräälle torkkujista olisi sattunut juuri silloin ja kuin isäukon puheen päätösmerkiksi tapahtumaan jokin äänekäs vahinko.
Yleisö repesi tällöin riivatunmoiseen nauruun, niin että nukkujakin heräsi, hieroi silmiään ja tuijotti tyhmistyneen näköisenä ympärilleen.
Isä astui raivostuneena alas puhujapaikalta ja sanoi minulle kovalla äänellä, että tällaiselle yleisölle puhuminen on samaa kuin päärlyjen heittäminen siihen sikalaumaan, jota tuhlaajapoika deekikselle jouduttuaan sai elinkeinokseen paimentaa vieraalla maalla. Jos hän olisi tietänyt, että tämän paikkakunnan ihmiset ovat moisia porsaita, niin olisi hän mieluummin lähtenyt Ovambomaalle puhumaan järkiperäisestä poronhoidosta kuin pitämään valtiollista puhetta tämmöiselle ulosvalitulle aasijoukolle, joka on vielä tuskin muuta kuin raakalaisasteella.
IX
Voitte uskoa, kun väitän, että ukko oli huonolla tuulella. Hän päätti heti lähteä paluumatkalle Katinhännästä, ja sanoi siihen kyllä aikoja kuluvan, ennenkuin häntä voidaan houkutella puhujaksi sellaisille takapajulla oleville paikkakunnille kuin Katinhäntään.
Erään paikkakuntalaisen rattailla pääsimme lähtemään takaisin sille asemalle, jolta olimme tulleet, mutta noin 3 kilometrin päässä asemalta olevassa tienhaarassa sanoi katinhäntäläinen, ettei hän voi tulla asemalle asti, vaan täytyy meidän kävellä loppumatka. Isäukko koetti ensin uhkauksilla, sitten houkutuksilla ja lopuksi rukouksilla saada miestä viemään meidät asemalle, mutta mies sanoi, että hänellä on kiireet paikat, kun hän on kätilöä noutamassa, ja arveli, ettei meille kahdelle riskille miehelle ollut mikään konsti kävellä lyhyttä loppumatkaa selvää tietä pitkin.