Kaikki olisi epäilemättä mennyt hyvin, ellei eräs poliisitolvana olisi ryhtynyt pitämään siellä salin perällä kuulustelua. Muuan nainen ilmoitti silloin, että minä olin saanut aikaan sen paukauksen, jolloin jotkut lähinnä seisovat huusivat, että he olivat nähneet meidän tulevan yhdessä, isän ja minun. Silloin iltamatoimikunta puuttui asiaan ja käski isän lähteä tiehensä, ja kun ukko yhä paasasi, tarttuivat he isään ja laahasivat hänet ulos monissa miehin. Isä riuhtoi vastaan minkä jaksoi, mutta ylivoima voitti hänet. He heittivät hänet ulos kylmästi ja tunteettomasti, mutta oikein hyvää vauhtia, ja minut he heittivät hänen perässään. Kuulin selvästi kuinka takinliepeeni lepattivat ilmaviimassa, lentäessäni alas kaupungintalon rappusista. Onneksi putosin isän päälle, niin ettei minulle tullut mitään vahinkoa.
Kun isä oli päässyt ylös ja poiminut kadulta hattunsa ja keppinsä ja sikarikotelonsa, heristi hän nyrkkiä ja kirosi kaupungintalon ja kaiken, mitä se sisälsi.
Me lähdimme seuraavana aamuna varhain matkustamaan pois Kuopiosta uusia seikkailuja kohti, joista minulla toivottavasti on vastaisuudessa kunnia tehdä puolueettomasti selkoa.
Isä tuijotti synkästi Kuopioon junan lähtiessä jyrisemään etelään päin, ja hänen huuliltaan kuului seuraava kolkko ennustus:
— On tuleva aika, jolloin Suomen lapset mielellään kaivaisivat minut ylös maan mullasta, jos voisivat …