Silloin välähti minun päässäni eräs tuuma, ja minä sanoin isälle, että jos minä saisin järjestetyksi näennäisen murhayrityksen isää vastaan hänen puheensa aikana, niin tekisi se varmaan suurenmoisen vaikutuksen.
Isäukko töllisteli minuun tuokion ällistyneen näköisenä, mutta löi sitten otsaansa ja sanoi, että se oli kerrassaan nerokas päähänpisto ja ansaitsee kiittävän maininnan. Mutta sen suorituksen pitäisi olla täysin vaarattoman, jolloin minä näytin taskussani olevaa koirapommia ja sanoin, että kun tämän panee lattialle, niin se antaa hirveän pamauksen, eikä väkijoukossa kukaan saa selvää, mistä se pamaus oikeastaan lähti.
Isä sanoi, ettei hän tahdo enää olla missään tekemisissä tämän asian kanssa, mutta että minä saan omalla vastuullani menetellä olosuhteitten mukaan.
Tullessamme kaupungintalolle olivat iltamat jo alkaneet ja väkeä oli salin täysi. Alkusoitto ja tervehdyspuhe olivat jo menneet, ja nyt seurasi ohjelmassa torvisoittoa.
Isäukko oli vähän hermostuneen näköinen, mutta kun minä sanoin, että todennäköisesti olisi juuri nyt sopiva hetki, niin lähti ukko päättäväisesti kävelemään puhujalavalle päin, ja minä juoksin sanomaan torvisoittokunnalle, että lopettaisivat torinansa, koska tulee ylimääräinen puhe.
Soittajat vaikenivat heti, ja iltamatoimikunnan ihmeeksi kapusi isä puhujalavalle ja alkoi pauhata.
Sitä kelpasi kyllä kuunnella, sillä ukko ei säästänyt sanojaan. Hän puhui tulitikkutrustin aikeista ja kotimaisen tulitikkuteollisuuden merkityksestä, ja alkoi sitten haukkua kuopiolaisia ja yleensä savolaisia kansallisesta hengettömyydestä. Varsinkin haukkui hän kauppiaita, jotka omanvoitonpyynnistä myyvät sielunsa paholaiselle ja kaupittelevat trustin tikkuja, ja kun suurin osa iltamayleisöstä oli kauppiaita ja kauppa-apulaisia sekä heidän rouviaan ja morsiamiaan, niin alkoivat siellä monet korvaparit hehkua punaisina.
Minä olin asettunut istumaan takimmaiseen tuoliriviin, ja kun isäukko oli mielestäni tarpeeksi lyönyt löylyä, harkitsin minä ajankohdan soveliaaksi, pistin salaa koirapommin permannolle ja polkaisin sitä kantapäälläni.
Se pamahti kuin kiväärinlaukaus, ja salissa syntyi hirveä hämminki. Eräs nainen pyörtyi.
Mutta isä kohotti rauhoittavasti kätensä ja pyysi yleisöä tyyntymään, koska katalan salamurhaajan kuula oli tähdätty yksinomaan häntä kohti. Isäukko huusi sankarillisesti, että vaikka häneen kohdistettaisiin kokonaisen kuularuiskukomppanian tuli, niin on hän sittenkin seisova paikallaan viimeiseen hengenvetoonsa asti tulitikkuaatteen puolesta.