Isä lähti kauppiasten kokoukseen, pyrkien pitämään esitelmää tulitikkuaatteesta. Ukko sanoi lähtiessään, että hän käärii maakauppiaat pikkusormensa ympäri ja panee heidät myymään mitä vain tahtoo. Viiden minuutin kuluttua tuli isä takaisin kadulle ja sanoi hänelle vastatun, että kun kokouksella on vahvistettu ohjelmansa, jonka käsittely vie tarkkaan käytettävissä olevan ajan, ja kun isä sitäpaitsi ei kuulunut Kuopion seudun maakauppiasten liittoon, niin ei hänelle voida myöntää tilaisuutta puhua kokouksessa. Ukko sanoi minulle, että kyllä hän ymmärtää, mistä päin tuulee, ja tuntee tässä raapaisussa trustin jalopeurankynnen, mutta että nämä savolaiset kupetsat saavat kyllä tuta, ketä he ovat pistäneet, ja että jos kuopiolaiset tietäisivät, millaista miestä he ovat epävieraanvaraisella käytöksellään loukanneet, niin he pukeutuisivat säkkiin ja tuhkaan ja itkisivät itseään ja lapsiaan, sekä syntyneitä että vielä syntymättömiä.
Ukko rupesi heti puuhaamaan itselleen esiintymistilaisuutta ja vuokrasi illaksi erään seuran kokoushuoneen, missä oli piano ja puhujalava sekä kahdeksankymmentä tuolia. Sitten painatti hän seuraavia ilmoituksia, joita minä kävin naulaamassa katujen kulmiin ja lyhtypatsaisiin:
"Esitelmän Maailmanlopusta ja tulitikkuaatteesta pitää tänään K.E. Seuran salissa A.B. Kenonen.
Pääsymaksut: Aikuisilta 5 mk., lapsilta 3 mk. Alkaa täsmälleen kello 7 illalla".
Minä kysyin, mitä se maailmanloppu siinä merkitsi, ja ukko vastasi, ettei se merkinnyt oikeastaan mitään. Hän oli pistänyt sen siihen vain sitä varten, että saisi ihmiset tulemaan kuulemaan esitelmää, koska ihmiset ovat aina uteliaita kuulemaan ennustuksia maailmanlopusta.
Minustakin oli tämä viisaasti ajateltu, ja illalla me lähdimme esitelmäpaikalle. Minä asetuin ovelle pöydän taakse myymään pilettejä, ja isä meni istumaan saliin ensimmäiselle tuoliriville, nostaen oikean jalkansa vasemmalle polvelle ja pistäen peukalonsa liivintaskuihin.
Neljännestä yli seitsemän oli saliin kertynyt yksi poliisi sekä meidän kortteeritalomme emäntä ja hänen neljä lastaan ja palvelijatar, joille kaikille me olimme antaneet vapaaliput. Eräs maalaisukko oli kyllä kysellyt pääsylippujen hintoja, mutta oli pitänyt niitä liian kalliina ja kääntynyt ovelta takaisin.
Kun ei kuulijoita näyttänyt enempää tulevan, nousi isä ylös ja ilmoitti posket tummanpunaisina, että esitelmätilaisuus peruutetaan sattuneesta syystä. Matkailijakodin vapaalippulaiset lähtivät silloin tiehensä, ja isä sanoi poliisille pelkäävänsä, että kuopiolaiset ovat henkisesti turtunutta väkeä.
Poliisi myönsi, että siinä voi olla osaksi perääkin, mutta halusi lieventävänä asianhaarana huomauttaa, että kaupungissa kävi jo viime viikolla eräs herätyspuhuja, joka ilmoitti maailmanlopun tapahtuvan kahden vuoden perästä, joten kuopiolaiset jo tietävät asiasta suunnilleen kaiken, mitä siitä voidaan etukäteen tietää, semminkin kun edellisen puhujan tilaisuuksiin oli ollut vapaa pääsy. Sitäpaitsi selitti poliisi, että kaupunkilaiset ovat nähtävästi lähteneet maakauppiasseuran iltamaan kaupungintalolle, missä on vaihteleva ohjelma ja lopuksi yleinen tanssi.
Isä sanoi minulle, että nyt hän tietää, mitä hänen on tehtävä, ja että ellei hän saa tänä iltana tilaisuutta lausua kuopiolaisille sekä kaupungissa vieraileville viekkaille ja ynseille savolaisille maakauppiaille eräitä totuuden sanoja kansallisesta herätyksestä ja tulitikkuaatteesta, niin saa häntä sanoa Matiksi.