Vihtoori ei tuntenut minua, vaikka hän kerran tai pari vilkaisikin minuun. Hänen huomionsa oli kiintynyt savolaisukkoon, jolla oli luisevat ja viekkaan näköiset kasvot ja jaloissaan pitkävartiset valkoiset lapikkaat.
Vihtoori veti taskustaan kellon, piti sitä savolaisen silmien edessä ja sanoi käheällä äänellä:
— Eikös isäntä osta hyvää kelloa? Täytyy myydä rahapulassa, vaikka tää onkin sukukello…
Puolen tunnin kuluttua oli Surku-Vihtoori myynyt sukukellonsa puolestatoistasadasta, ei kuitenkaan sille isännälle, vaan eräälle nuorelle sällille.
Ja kun vielä oli kulunut lähes tunti, saavuimme me Kuopioon, missä ukko Kenosen suuri isänmaallinen sotaretki oli alkava.
XI
Kuopiossa isä tietysti koetti päästä Seurahuoneelle asumaan, sillä isä elää aina arvonsa mukaisesti, mutta Seurahuone oli niin täynnä kokoukseen saapuneita maakauppiaita, ettei isää huolittu sinne, vaikka hän ilmoittikin, että Helsingissä tyhjennetään missä hotellissa tahansa vaikka potkimalla joku huoneista, jotta saataisiin hänelle tilaa.
Meidän oli näin ollen pakko etsiä itsellemme katto päämme päälle eräässä matkailijakodissa, minkä jälkeen me lähdimme ukon kanssa katselemaan Kuopion ihanuuksia ja valmistelemaan maaperää toiminnallemme.
Isä pistäytyi parissa kolmessa puodissa ja tuli ulos silmät pystyssä ja ilmoitti, että asia on vakavampi kuin hän on luullutkaan, ja että myrkky on tunkeutunut niin syvälle yhteiskunnan ruumiiseen, ettei tässä auta muu kuin armoton leikkaus, koska kultakuormaa kantavan aasin on onnistunut kiivetä itse Kuopionkin muurien yli, ja trustin tikkuja myydään kuopiolaisissakin kaupoissa. Onneksi on leikkausveitsi nyt kuitenkin sellaisen miehen kädessä, joka osaa ja ymmärtää sitä käyttää, ja isä sanoi, että hän nostattaa Kuopiossa sellaisen myrskyn, että tulitikkuherrojen ja koko maailman huomio on häneen kohdistuva henkeä salpaavalla jännityksellä.
— Nyt on sota alkanut! huusi ukko minulle keskellä Minna Canthin katua, ja eräs ohikulkeva akka säikähti sen kuullessaan, niin että hänen polvensa notkahtelivat, siunasi ja lähti juoksemaan. Silloin ukko nauraa rähähti ja ennusti, että kuopiolaisille kyllä on tapahtuva monta järkytystä, ennenkuin päivän kultainen kehrä on kahdesti mennyt mailleen lännessä.