" Suuremmoista!!"
Rva Kenonen koetti turhaan miettiä, mikä hra Kenoseen oli niin suurenmoisen vaikutuksen tehnyt, ja meni sitten kieltämään poikia ajelemasta talon kanoja.
* * * * *
Seuraavana iltana, kun rva Kenonen istui avonaisen ikkunan ääressä, parsien poikien sukkia, hengittäen puutarhasta leviävää syreeninkukkien tuoksua ja katsellen peilityynessä Naantalin salmessa Kultarantaan päin lipuvaa palkovenhettä, hän näki vanhanpuoleisen miehen soutavan niemen takaa laituriin ja nousevan maihin. Sitten hän kuuli miehen huutavan vähän ylempänä rantapengermällä kiviä nakkeleville pojille:
— Asuuks tääll rouva Kenonen? Mull olis hälle kiireellinen telegrammi!
Rouva Kenosen sydäntä kouristi, ja henkisillä silmillään hän näki rakkaan miehensä lepäävän vaaleana ja jäykkänä mustilla paareilla keskellä Konstantinopolin katua, uhkaavannäköisen turkkilaisen roskajoukon tungeskellessa paarien ympärillä ja fetsipäisen turkkilaisen lääkärin tri Ali Baban, nenällään siniset sankalasit ja leuassaan ruskea parta, kumartuessa koettelemaan hra Kenosen sydäntä. Ja lääkäri kohottaa päätään ja sanoo turkin kielellä ja kumealla äänellä: "Kuollut!" ja julmat turkkilaiset hymyilevät vahingoniloisesti. Päivä paistaa ja minareettien huiput kylpevät Etelän auringon kultaisessa hohteessa, jonka säteet säälien hyväilevät myöskin hra Kenosen iäksi kalvenneita kasvoja…
Ennen näitä silmänräpäysvalokuvia hra Kenosen surullisesta kohtalosta oli maailma jo ennättänyt musteta rva Kenosen silmissä, mutta kooten kaikki voimansa nousi hän ylös ja juoksi rantaan, tempaisi sähkösanoman vanhanpuoleisen miehen kädestä, huusi "oih!" ja vaikeroi, ettei hän uskalla sitä avata, koska hänen sydämensä ja aavistuksensa sanoo hänelle, että Kenoselle on tapahtunut jotain hirveätä, ja että hän on nyt leski ja hänen hennot poikansa turvattomia orpolapsia, joilla ei tänään ole tietoa siitä, mitä he huomenna voivat suuhunsa panna. Tämän synkän uutisen kuullessaan avasivat nuoret Kenoset harvinaisella yksimielisyydellä kitansa ja alkoivat parkua pahalla äänellä huutaen, että he tahtovat voileipää ja maitoa ja juustoa ja viiliä, viimemainittua jauhosokerilla ja inkiväärillä höystettynä, ja rva Kenonen avasi sähkösanoman, mutta pudotti sen maahan, tarttui päähänsä ja huusi vielä kerran: "oih!" Sitten hän tointui hieman, nosti vapisevin käsin sähkösanoman ja luki seuraavat sanat:
"Katso perään ettei Kalle putoo mereen.
Kenonen".
Rva Kenonen sulki miettiväisenä sähkösanoman, maksoi vanhanpuoleiselle miehelle 1 mk. 25 p., minkä vanhanpuoleinen mies otti vastaan sen näköisenä, kuin olisi hän oikeastaan ollut saapa 2 mk., ja loi sitten katseensa vanhimpaan ja siis myöskin viisaimpaan poikaansa Kalleen, joka täydellä voimallaan ja vakaumuksen lämmöllä itkeä kohotteli orpoutensa haikeutta, huomasi tämän nuorukaisen likaisimmaksi olennoksi koko Luonnonmaan luomakunnassa ja kysyi sen johdosta, eikö hänen tapansa ole ensinkään käydä uimassa.