Mutta hra Kenonen oli sillä välin saapunut erään vanhan leskirouvan luo, jolla hän tiesi olevan melkoisen määrän eräitä osakkeita, ja huusi jo ovelta, että nyt on juuri viimeinen hetki, sillä huomenna ne laskevat arvossa, ja silloin hän kärsii suuren vahingon, mistä leskirouva niin säikähti, että myydä pöläytti heti kaikki osakkeensa hra Kenoselle, joka puolestaan toimitti ne pörssiin myytäväksi.
Sen valitettavan häiriön, joka sitten tapahtui pörssin lehterillä, aiheutti ikävä kyllä hra Kenonen. Sillä kuten hän oli leskirouvalle ennustanut, alenivat edellä mainitut osakkeet pörssissä, mutta hra Kenosen onnettomuudeksi ja rahalliseksi vahingoksi alenivatkin ne jo samana päivänä eikä seuraavana, ja kun hra Kenonen, joka oli lehterillä tämän tapauksen sattuessa, mutta ei ollut saanut oikein selvää huutokaupan menosta, vierustoveriltaan kuuli, mitä oli tapahtunut, kalpeni hän, kumartui lehterin kaidepuun yli ja honkasi:
— Sikamaista!
Silloin taluttivat vahtimestarit hra Kenosen ulos, ja hän käveli tahdottomana vahtimestarien välissä pyyhkien kylmää hikeä otsaltaan, mutta ulos päästyään oli hän jo tointunut sen verran, että pysähtyi erään tuntemattoman, silinterihattuisen herran eteen ja sanoi katkerasti naurahtaen:
— No ei se jumalaut sentään köyhään koskenut!
Se herra katsoi häneen hyvin pitkään ja meni sitten menojaan.
Mutta pörssitalon porttiholvista tuli hra Kenosta vastaan liikemies R—nen, ja hra Kenonen tarttui oitis hänen kaulukseensa ja huusi, että kyllä sinä nyt…!
Kun hra R—nen kuuli, mitä oli tapahtunut, alkoi hän pyörittää päätään ja vannoa, että hra Kenoselle olisi mitä pikimmin varattava paikka Lapinlahden keskuslaitokseen, ja kysyi, mitä hän oikein oli ajatellut ostaessaan juuri sellaisia papereita, joita kohta myydään kilokaupalla, 1 mk. 20 penniä kilo. Hra R—nen sanoi, että koska hra Kenonen ei näy tuntevan osakekaupan aakkosiakaan, niin on hänen toistaiseksi varminta pysyä pankkiosakkeissa, sillä niissä ei tottumatonkaan voi hävitä, ja kun masentunut Kenonen kysyi, mitä osakkeita hän erikoisesti suosittelisi, niin vastasi hänen ystävänsä, että sen ja sen pankin osakkeita, jotka erityisesti sopivat aloittelevalle pörssikeinottelijalle. Hra Kenonen lähti heti kaupungille niitä etsimään, muistaen ilokseen, että hänellä oli niitä kotonaankin kymmenkunta kappaletta, huokealla ostettuja.
Koko päivän hän kierteli kaupungilla, metsästäen noita osakkeita. Aluksi huonolla menestyksellä, mutta kun hän illalla tuli kotiin, niin oli hänellä sentään noita osakkeita kymmenen kappaletta, ja hän kehui rva Kenoselle ostaneensa pankkiiriliike Z:ltä kymmenen edullista pankkiosaketta, kaivoi ne taskustaan ja heilutti niitä rouvansa nenän edessä, lohduttaen poikiaan, jotka vihamielisinä muljottivat mikä mistäkin nurkasta:
— Olkaa pojat iloisia, ettei susi ole teitä pieninä syönyt! Isä ostaa kohta meijerin, ja sitten te saatte voita!