Mutta hätäytynyt rva Kenonen oli heti alkanut vertailla osakekirjojen numeroita muistikirjassaan oleviin numeroihin. Ne olivat täsmälleen samat. Kuului kiljahdus ja rva Kenonen oli vaipunut tainnoksissa 575 mk. maksavalle matolle.
Pankkiiri X. oli myynyt rva Kenoselta ostamansa osakkeet pankkiiri Y:lle, pankkiiri Y. oli ne myynyt pankkiiri Z:lle, ja pankkiiri Z. hra Kenoselle.
Hra Kenonen sanoi, ettei hän tahtoisi olla näiden pankkiirien housuissa viimeisellä tuomiolla.
Mutta hetken kuluttua hän lisäsi, että menetetyt rahat olivat vain oppirahoja.
Sitten vetäytyi hän yksityishuoneeseensa.
Hetken kuluttua hän kuitenkin muisti jotain ja huusi ukkosenkaltaisella äänellä:
— Pojat!
Vallitsi hiljaisuus.
Silloin pullistuivat hra Kenosen silmät, ja talon perustuksia tärisytti karjahdus:
— Pojat!