Hra Kenonen, joka arvelee osaavansa venäjääkin, koska hän on käynyt kaksi kertaa Pietarissa ja kykenee sormikielellä tinkimään sikäläisten issikkojen kanssa ajopaikasta, katseli paperia asiantuntijan silmällä, pani silmälasit nenälleen ja katsoi uudestaan, oli ymmärtävinään protokollan sisällyksen, mutta pudisti päätään ja sanoi, ettei hänen omatuntonsa sallinut hänen kirjoittaa sen alle, ennenkuin santarmit todellakin ovat toimeenpanneet kotitarkastuksen hänen luonaan.
Siihen ei santarmeilla näyttänyt enää olevan ensinkään halua, mutta kun hra Kenonen jyrkästi pysyi vaatimuksessaan, niin täytyi heidän se tehdä, ja kolmen tunnin ajan juoksutti hra Kenonen santarmeita ympäri asuntoaan sekä ylös ja alas, pakoittaen heidät nuuskimaan perusteellisesti joka komeron ullakolta kellariin asti.
Kolmen tunnin kuluttua alkoivat väsyneet ja hikiset santarmit kiroilla venäjäksi ja suomeksi, etteivät he suostu enää minuuttiakaan jatkamaan kotitarkastusta, jota hra Kenonen näytti aikovan pitkittää viikon loppuun asti, ja santarmiupseeri pyysi hra Kenoselta anteeksi, että oli ollut pakoitettu häiritsemään häntä, sekä ilmoitti, että hra Kenonen on taas "jisanta talossa". Se pitkäviiksinen santarmi käski puolestaan Heikin mennä hiiteen, ja Heikki siirtyi viereiseen huoneeseen ylpeilemään oven takana avaimen reiästä tirkistelleille kateellisille veljilleen vankina olostaan.
Saatuaan täten takaisin takavarikossa olleen isäntävaltansa pyysi hra Kenonen santarmeita käymään vielä hetkiseksi sisään, ja santarmit luulivat, että hra Kenonen tarjoaisi heille lasin viinaa tai jotain vastaavaa, santarmien suussa hyvältä maistuvaa ainetta, sekä astuivat toivehikkain mielin ja vaatimattomin ilmein takaisin hra Kenosen huoneeseen.
Hra Kenonen pyysi vieraat istumaan ja sanoi haluavansa keskustella heidän kanssaan vielä niistä varisten elämäntavoista, mutta kuunneltuaan kymmenen minuuttia hra Kenosen laajapiirteistä esitystä variksen luonteesta ja varislintujen maailmankatsomuksesta, nousivat salaisissa toiveissaan pahasti pettyneet vieraat ylös, kumarsivat ja alkoivat kiirehtiä ulos.
Hra Kenonen juoksi heidän perässään eteiseen ja pyysi saada jättää heille muistoksi käynnistään pienet kirjaset, ja santarmit astuivat kirjat kainalossa nolon näköisinä kadulle, katsellen nenät pitkinä toisiinsa ja lahjakirjoihinsa, ja santarmiupseeri tavaili kirjan kannesta:
" Muutamia huomioita variksesta ja sen elämäntavoista. Kirjoittanut A.B. Kenonen. Hinta 50 penniä ".
KENOSELLA KUMMITTELEE
Hra Kenonen näkee salaperäisen ilmiön ja ryhtyy harrastamaan spiritismiä
Hra Kenonen oli muutamana iltapäivänä Ylioppilastalon ohi kulkiessaan lukenut ilmoituskaapista, että talolla pidetään esitelmä "Ihmissielun alakuloisista soinnuista", ja kun esitelmän aihe tuntui hänestä oudolta ja mieltäkiinnittävältä, niin poikkesi hän sisään, osti pääsylipun ja kuunteli puolen tuntia ikävintä jaaritusta, mitä hän milloinkaan oli kuullut ja mikä sitäpaitsi arvattavasti oli roskaa, koska hän ei siitä paljoakaan ymmärtänyt.