Samassa lähestyi kuitenkin taloa kaksi retkun näköistä miestä, jotka olivat juovuksissa, ja hra Kenonen huusi: "Provokaattoreita!" Retkut huomasivat silloin hra Kenosen ja toinen heistä sanoi:
— Tuolla on oikein aika porvari, mennääs ja nitistetään se!
Hra Kenonen piiloutui silloin sängyn alle, huutaen rva Kenoselle, että jakobiinit olivat tulossa murhaamaan hänet, jolloin rva Kenonen meni alas ja ajoi retkut luudanvarrella pois portilta.
Kaupungin siviiliväestöön nähden sujui vallankumous onnellisesti ja rauhallisesti, ja hra Kenonen arveli sen melkoiseksi osaksi johtuneen hänen mieskohtaisesta vaikutuksestaan.
HRA KENOSEN LEIJONALIPPU
Hra Kenonen valmistaa leijonalipun ja nostaa sen talon katolle
Hra Kenonen, jonka hermot vallankumouspäivinä olivat tavattomasti kiihdyksissä, vaipui lopuksi monen valvotun päivän ja yön jälkeen syvään uneen ja nukkui neljäkolmatta tuntia raskaasti kuin synnin unessa.
Kun hän sitten heräsi virkistyneenä ja vahvistuneena sekä sielun että ruumiin puolesta, oli suuri vapauden riemu- ja juhlapäivä koittanut, ja nähdessään leijonaliput julkisten rakennusten katoilla ja kuultuaan, että leijonalipusta oli aikomus tehdä Suomen lippu, sanoi hra Kenonen hyväksyvänsä tämän päätöksen, vaikka ei sen suhteen oltu kysyttykään hänen mielipidettään. Hra Kenonen sanoi, että lippukysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan ennenkaikkea yksimielisyyttä, ja kotiin palattuaan ryhtyi hän kiireesti valmistamaan leijonalippua sanoen, ettei hänen kunniantuntonsa salli asua sellaisen katon alla, jonka harjalla tuo ylväs lippu ei tänä suurena päivänä hulmuaisi. Samalla huomautti hän, että leijonalipun ajoissa hankkiminen olisi ollut talon isännöitsijän tehtävä ja että isännöitsijälle olisi tämän laiminlyöntinsä johdosta annettava julkinen muistutus.
Hra Kenosen käskystä ryhdyttiin Kenosen perheessä valmistamaan suurella kiireellä leijonalippua, ja hra Kenonen ilmoitti suorittavansa sen kustannukset omasta kukkarostaan. Leijona valmistettiin hra Kenosen omakätisten piirustusten mukaan, ja kun se viimein oli saatu valmiiksi, nähtiin se maapallon merkillisimmäksi leijonaksi. Se muistutti jollain tavoin sekä vasikkaa, koiraa ja lammasta, että myöskin eräitä jo ammoin sukupuuttoon kuolleita esihistoriallisia eläimiä. Hra Kenonen oli kuitenkin itsepuolestaan hyvin tyytyväinen ja sanoi leijonan olevan taiteellisesti mieltäkiinnittävän sekä niin elävän näköisen, että voi melkein kuulla sen karjuvan.
Kenosen pojat hilasivat hra Kenosen leijonalipun lipputankoon, ja kun se siellä sitten hulmusi, avasi hra Kenonen samppanjapullon ja joi Suomen lakien leijonan maljan. Sitten joi hän vallankumouksen maljan, ja sitten vapauden maljan, tasavallan maljan ynnä eräitä muita maljoja, kunnes pullo oli tyhjä.