"Leppävirta" oli aivan oikein laiturissa, kun herrasväki Kenonen hyvin hikisenä ja vielä enemmän hengästyneenä pääsi ratapihalta satamaan, mutta laivan kelloa soitettiin jo kolmannen kerran, jolloin hra Kenonen käski joukkonsa lisätä höyryä, vaikka pannut räjähtäisivät, samalla kun laiturilla oleva, laivan lähtöä katsomaan saapunut näköjään sangen joutilas kansanaines lausui eri suuntiin käyviä mielipiteitä siitä, ehtiikö herrasväki laivaan vai eikö. Jos hra Kenonen olisi pysähtynyt kuuntelemaan sivullisten huomautuksia, niin olisi hän varmasti myöhästynyt, sillä samalla kun toiset huusivat, että aika on täpärällä, vakuuttivat toiset rauhoittavasti ettei ole minkäänlaista kiirettä. Hra Kenonen ei kuitenkaan ottanut huomioonsa enempää toisia kuin toisiakaan lausuntoja, vaan porhalsi eteenpäin mistään välittämättä kuin amerikkalaisen pikajunan veturi, ja Kenoset ehtivät laivaan juuri viimeisessä silmänräpäyksessä. Samassa vedettiin käytävä laivaan ja kone alkoi käydä.
— Maksu! huusi laiturille jäänyt avojalkainen opas.
— Paljonkos sinä tahdot? kysyi hra Kenonen, kurkistaen laivan reunan yli.
— Taksa ois kolome markkoo, vastasi poika.
Hra Kenonen kysyi huutavalla äänellä, eikö taksassa ollut mainittu mitään selkäsaunasta, ja heitti pojalle markansetelin.
Laiva erkani laiturista, ja Kenosen perhe istahti helpoituksesta puuskuttaen ensimmäisille eteensattuville, istumiseen soveltuville paikoille, mutta hra Kenonen meni kysymään kapteenilta, kestääkö kauan, ennenkuin ollaan Pisalla.
Kapteeni katsoi hra Kenoseen vähän pitkään ja arveli sen kestävän epämääräisen ajan, mikäli herrasväki aikoo välttämättä matkustaa Pisalle "Leppävirralla", sillä kapteeni takasi merimiehen lujalla kunniasanalla, ettei tämä laiva koskaan käy Pisalla eikä edes Pisalla päinkään, vaan kulkee kokonaan toisia reittejä, Savonlinnaan ja Lappeenrantaan.
— Takaisin! huusi hra Kenonen. — Minua on petetty! Viekää minut takaisin!
Siihen ei kapteeni suostunut, jolloin hra Kenonen yritti tunkeutua komentosillalle ja kiljaista konehuoneeseen johtavaan puhetorveen: "Takaisin!" Hänet sysättiin kuitenkin alas komentosillalta, ja kapteeni kehoitti häntä rauhoittumaan.
Hra Kenosen nimenomaisesta ja erittäin jyrkästä vaatimuksesta laskettiin hänet perheineen ensimmäiseen matkan varrella olevaan laituriin, josta hän palasi illalla soutuvenheessä takaisin Kuopioon. Majoitettuaan perheensä seurahuoneelle ja käytyään ostamassa kirjakaupasta palan liitua, minkä oston tarkoitus selvenee aikanaan, otti hän kepin käteensä ja lähti etsimään sitä poikaa, joka oli päivällä ollut hänen oppaanaan. Kaupungilla liikkui paljon paljasjalkaisia poikia, jotka olivat niin toistensa näköisiä kuin tarjottimelle päiväpaisteeseen kuivamaan asetetut mustikat, ja hra Kenonen pidätti vasemmalla kädellään milloin yhden, milloin toisen heistä, syyttäen häntä petollisesta menettelystä oppaan toimessa ja luvaten antaa hänelle mieleenpainuvan ojennuksen oikeassa kädessään olevasta kepistä, mutta kun jokainen pidätetyistä pyhästi vakuutti olevansa viaton siihen rikokseen, josta häntä syytettiin, ja sanoi, ettei hän ole hra Kenosta ennen nähnytkään, niin täytyi hra Kenosen todistusten puutteessa päästää hänet vapaaksi, annettuaan hänelle ensin lupauksen mitä ikävimmistä seurauksista, jos hra Kenonen vastaisuudessa havaitsisi hänet vikapääksi epärehellisyyteen. Seuraavana aamuna valloitti Kenosen perhe hyvissä ajoin sen laivan, jonka piti lähteä Karjalankoskelle, mistä Juantehtaan kautta matkustetaan Pisalle. Hra Kenosta on tavattoman vaikea johtaa kahta kertaa harhaan samassa asiassa, ja niinpä hän ottikin tällä kertaa mahdollisimman tarkan selon siitä, mihin laivan oli aikomus matkustaa.