— Mikä on toinen? kysyi Plaastari.
— Raha! huusi rosvo.
— Mutta toinen? huusi onneton farmaseutti väristen.
— Posetiivi! huudahti rosvo ja katosi metsän pimeyteen.
Metsä huokasi kuin ihminen, jonka sydämellä on synkkä salaisuus.
Topias Plaastari juoksi mieletönnä kohti kirkonkylää.
Hänen hengityksensä tahtoi salpautua.
— Missä on Claurenzia? huusi vaikeroiva ääni käsiään väännellen hänen sielunsa syvyydestä.
Mutta ei kukaan vastannut.
Ainoastaan hänen vatsansa kurahti.