Hän kääntyi seinään päin ja alkoi kuorsata.
Korkealta taivaalta loisti aavemainen kuu kalpean keltaisena.
Suru sydämessä kiiruhti nuorukainen pappilaa kohti.
Hän oli valmis uhraamaan henkensä rakastettunsa pelastamiseksi.
Pimeänä, salaperäisenä seisoi pappila maantien vieressä.
Mutta kuin näkymättömän käden pysähdyttämänä seisahtui hän portille. Portin takana murisi pappilan suuri koira uhkaavasti.
Koiran nimi oli Vahti.
Se oli hyvin vihainen yöllä.
Murtunein mielin kääntyi Topias Plaastari takaisin.
Hän ei voinut mennä eteenpäin, koska Vahti murisi, sillä hänellä oli jaloissaan uudet housut.